Onneksi seuraavaksi on neljä päivää lomaa. Ehkä uusi lisäosa GTA IV:ää saa jatkamaan Nikonkin tarinaa.

Parhaat kommentit ladattavasta sisällöstä tarjosi pitkään hiljaiseloa viettänyt suosikkipelisarjakuvani Castle Vidcons.

Lue koko sarjakuva.

No related posts.

Seuraava mielenkiintoinen tapaus on torstaina 12. helmikuuta ilmestyvä Flower, jonka Eurogamer arvostelee 8/10 pisteellä. Tekijäporukka ThatGameCompany onnistui Flow’n kanssa varsin hyvin, joten odotukset ovat varovaisen positiivisia.

Rahallisesta vastineesta sanotaan monesti, että se on tällaisissa PSN-peleissä aina vähän niin ja näin. Oma kantani on, että muutaman euron investoiminen saadakseen erilaisen näkövinkkeliin pelien maailmaan on varsin edullinen hinta.

Floweristalisää kommentteja kun sen ehdin lataamaan.

No related posts.

Killzone 2:n demoa ehdin kuitenkin testata lyhyesti ja odotukset kuun lopulla ilmestyvää räiskintää kohtaan ovat varovasti korkealla. “Taktisemmaksi” eli ei suoraan juokse-ja-ammu -meiningiksi kuvattu 3d-räiskintä voisi olla juuri sitä mitä pelikevääseen kaipaa.

Fanipojilla odotustaso on kuitenkin linkoutunut hypekierteestä tangentille jo aikaa sitten. Kun vielä aikanaan ensimmäiselle Halolle 8/10 antanut Eurogamer.net pisti Killzone 2 -arvostelussa pelille painavan 9/10 ja muuallakin intoa on riittänyt, usko PS3:n paarustamisen kääntymisestä voittokuluksi on ollut kova.

Mutta sitten arvostettu Edgepudotti pommin: 7/10, mikä nyt on lehden arvosteluasteikolla hyvän mutta ei erikoisen pelin merkki. Suosikkipelifoorumillani NeoGAFissa syntynyt Edge-ketju on upeaa luettavaa fanisodista. En kuitenkaan voi pilkata porukan intohimoa, koska juhlin parhaillani Newcastle Unitedin voittoa West Bromista: faniutensa kai kullakin.

Suomalaisista Pelaaja antoi Killzone 2 -arvostelussa pelille 9/10, ja Pelit-lehti foorumitietojen mukaan 83/100.

Mutta on se upeaa millaisia intohimoja peliarvostelut herättävät! Varsinkin kun samassa Edgessä ensi viikolla ilmestyvä Wiin House of the Dead: Overkill sai 8/10 ja kaatoi bensaa faniriidan liekkeihin. Kumpi on parempi, Killzone 2 vai HotD: Overkill?! No, itse aion hankkia molemmat, koska rakkaista muistoista puhuttaessa Dreamcastin House of the Dead 2:ssa “Goldmanin” jahtaaminen oli eeppistä puuhaa, samaten minipelit joissa räiskimme jättiläishirviöitä kahdella valopistoolilla säkkituolibarrikadien takaa ensimmäisessä opiskelukämpässä.

Related posts:

1. Flower-arvostelu Eurogamerissa, varovaista odotusta

Eurogamer kertoo, kuinka pelin alussa musta afrikkalaisjengi hakkaa säkkiin suljettua ihmistä tai eläintä. “Where Africans are concerned, the game seems to be suggesting, bloodthirsty savagery just comes with the territory”, toimittaja jatkaa.

Vähän myöhemmin näytetään, kuinka mustat miehet raahaavat valkoihoisen huutavan blondinaisen mukanaan. “It plays so blatantly into the old clichés of the dangerous “dark continent” and the primitive lust of its inhabitants that you’d swear the game was written in the 1920s”, Eurogamer kirjoittaa ja en voi kuin olla tekstin perusteella samaa mieltä.

Olen pelannut demoa co-opina Xbox Liven yli ja vaikka itse pelimekaniikka on yhtä hyvä kuin Resident Evil 4:ssä, häiritsee kuvasto minuakin. Mielikuvat Afrikasta kun eivät edes fiksuilla, lukeneilla ihmisillä yleensä kohtaa todellisuutta ja Capcomin tuntien kliseitä ei pelissä säästellä. Niinpä vahvistetaan ajatusta barbaarimantereesta.

Odotan innostuuko joku kommentoimaan tähänkin blogiin, että “hei lol plz sehän on vaan peli”.

Hyviäkin uutisia on: Battlefield 1943 eli uuden sukupolven päivitys sarjan aloittaneeseen 1942:een julkaistaan kesällä Live Arcaden ja PSN:n kautta. Muistan aikanaan kirjoittaneeni siitä ekaan Pelaaja-lehteen täyden viiden tähden arvostelun; nettipelin hullu emergentti sirkus herättää yhä lämpimiä muistoja. Uutinen löytyy Eurogamerilta. Nähdään Wake Islandilla!

edit: Idle Thumbs -podcast käsittelee aihetta, en ole vielä ehtinyt kuunnella tätä jaksoa mutta yleensä taso on ollut korkea. Suosittelen!

Related posts:

1. Killzone 2 -arvostelu Edgessä pisti pelaajat sekaisin

Aloitetaan vuosi nopealla vuoden 2008 parhaiden pelien listalla:

GOTY 2008 - Fallout 3
2. - Braid (XBLA)
3. - Rez HD (XBLA)

Fallout 3 on kasvanut mielikuvituksessani koko ajan. Käsikirjoittajat tuovat pelin kautta esiin hienoja kuvia selviytymistavoista ydinsodan jälkeisessä maailmassa. Pervot pienyhteisöt jäävät askarruttamaan. Parhaan arvostelun pelistä kirjoitti Juhana Petterson Hesarissa, arvostelun löytää myös täältä HS.fi:stä.

Braid ja Rez HD ovat Xbox 360:n Live Arcaden parasta tarjontaa. Olen jäänyt koukkuun digijakeluun ja toivoisin, että Microsoft alkaisi julkaista PSN:n (josta ostettavissa ovat Warhawk, GT5 Prologue ja Burnout Paradise) tapaan 360:N koko versioita verkossa. Levyt ovat menneisyyttä.

Kolmikosta jäivät pois GTA IV (ainoastaan red ring of deathin takia; peli odottaa yhä pelaamista ja saattaa kivuta listalle kunhan pääsen sen kimppuun), Little Big Planet (yllättävän ei-casual friendly; ei soveltunut meille perhepeliksi), MGS 4 (cutscenet puuduttivat minut) ja NHL 09/FIFA 09 (paras kiekkopeli/futispeli koskaan).

Entä odotukset 2009:n suhteen? Uusimmassa Pelaajassa julkaistu lista sisältää paljon kiinnostavaa kamaa, Killzone 2:sta alkaen ja ties mihin “odotetaan arvosteluja”-tason nimikkeeseen.

Samalla askarruttaa mitä yllätyksiä on luvassa. NeoGAF-keskustelufoorumilla on kerätty lista peleistä, joista ei oltu vielä kuultu vuoden 2008 alussa, mutta jotka ilmestyivät silti vuoden mittaan.

Sonyltä ilmestyivät mm. Resistance 2 ja Motorstorm 2, Microsoftilta Gears of War 2 ja Banjo Nuts & Bolts, ja Nintendoltakin Wario Land ja toki jo odotettu Animal Crossing. Muilta julkaisijoilta nähdyistä isoja nimiä ovat Fallout 3, Far Cry 2, Mirror’s Edge ja Prince of Persia.

Lienee siis syytä olettaa ja toivoa, että vuoden 2009 kovimpia nimiä ei vielä edes tiedetä.

Nyt on syytä palata Fallout 3:n pariin ja toivoa että saa sen läpi ennen kuin halvan punnan innoittamat Play.com/Amazon.co.uk -ostokset eli Prince of Persia ja Far Cry 2 saapuvat backlogin jatkoksi… Hyvää uutta vuotta!

No related posts.

Tänä syksynä olen viihtynyt yllättävän hyvin PlayStation 3:n ääressä Wipeout HD:n, Little Big Planetin ja molempien Resistancien ansiosta, mutta olihan tuo viiden sadan euron heräteostos kallis ja mielestäni pelitarjonnaltaan yhä reilusti Xbox 360:aa heikompi.

Samaa mieltä CNN:n kanssa olen kuitenkin pääasiassa yhdessä kohdassa: Blu-ray ei ole saanut minua innostumaan yhtään, vaikka olen leffafriikki ja aikanaan dvd:hen siirryttäessä innostuin ostamaan levyjä sadoittain.

Ennustin jo aikanaan, että Blu-ray ja HD-DVD eivät tule menestymään Aamulehden kolumnissani. Silloin vertasin niitä Super Audio CD- ja DVD Audio -levyihin, jotka eivät nekään korvanneet “huomattavasti paremmasta äänenlaadusta” huolimatta CD-levyjä.

DVD:n magia ei nimittäin ole ainoastaan kuvanlaatu: muistaako kukaan enää millaista VHS:n kanssa oli? Kelaaminen? Venyvät nauhat? Säilyttämiseen vaadittu tila?

Luulen että 95 % yleisöstä Blu-rayn korkeampi resoluutio ei merkitse paljoa, varsinkin kun veikkaan että aika moni ajaa PlayStation 3:aan laatikossa mukana tulleella komposiittikaapelilla.

Katsotaan siis miten Blu-raylle käy. Olen entistä vahvemmin sillä kannalla, että teräväpiirtolevyjen sijaan seuraava merkittävä askel dvd:stä on HD-tasoinen video-on-demand, jota käytetään digiboksin kaltaisilla päätteillä. Vähän kuten Xbox 360:n Netflixiä.

No related posts.

Ensimmäinen Resistance sijoittuu Englantiin 1950-luvun vaihtoehtohistoriassa, jossa natsien ja Stalinin sijaan sotaa on käyty Tunguskaan pudonneiden avaruusolentojen, chimeroiden kanssa. Pelin yleissävy on synkkä: harmaanruskeita käytäviä, ihmiskunnan viimeisiä päiviä ja kertojaääni, joka selostaa chimeravirukselle immuunin amerikkalaissankarin epätoivoista taistelua.

Resistance 1 ja harmaata

Toinen osa eli Resistance 2 on kaikkea muuta kuin synkkä: 1950-luvun kaliforniassa värimaailma on räikeä, sankari sotii nyt muiden supersotilaskoehenkilöiden rinnalla ja epätietoisuus vihollisten olemuksesta on vaihtunut B-luokan scifihöpinään. Jokainen taistelu on elämää suurempi ja sähikäistä on ilmassa enemmän kuin yhdessäkään aiemmassa pelaamassani 3d-räiskinnässä.

Resistance 2 ja Technicolor-maailma

Ulkoasun ja tyylin lisäksi muuttuu paljon muutakin. Ensimmäisenä iskee pelin tempon vaihdos: ykkösosassa jokainen vihollinen on kuolettava uhka, kakkosessa painetaan chimera-armeijoista läpi pyssyt laulaen. Yllätyin nyt Resistance: Fall of Manin “taktisuudesta” kun sitä vertaa kakkosen “run and gun”-meininkiin.

Parhaiten pelin tempoeron huomaa kuitenkin chimera-zombeista, jotka ykkösosassa löntystävät hitaasti kohti pelaajaa, mutta kakkosessa ryntäävät kuin 28 päivää myöhemmin -elokuvan tai Left 4 Deadin zombit. Nyt pelko syntyy äkkisäikähdyksistä ja juoksevista raivopäistä.

Kolme design-ratkaisua vaikuttavat kuitenkin selkeästi tempoon. Lisää linkin jälkeen.

1. Aseiden määrä ja ammuksien pimittäminen

Ykkösosassa pelaaja on koko ajan altavastaaja, vaikka sankari saakin kantaa kahdeksan aseen varastoa mukanaan koko ajan. Pyssyjen sijaan ammuksien kantaminen on vaikeaa: jokaisen tykkiin saa mukaan vain pari lipasta.

Kakkososassa on lähdetty Haloista tutuksi tulleeseen “kaksi asetta kerrallaan”-ajatteluun, mutta sen vastapainona pelaajaa ohjataan koko ajan kädestä pitäen asevalintoihin: jos käytävällä lojuu haulikko, se kannattaa poimia, koska kohta vastaan tulee lähietäisyydelle ryntääviä zombeja. Tarkkuuskiväärit odottavat sopivasti kohdissa, joissa vihollisia pitää ampua etäältä.

Toki ykkösosassa on hitunen samaa ammustenjakopolitiikassa, mutta silti pelaaja joutuu miettimään työkalunsa ja taktiikkansa, ja tuntuu siltä että parempia aseita ei koskaan raaski käyttää vaan taisteluihin menee vaikeamman kautta.

2. Latautuva terveyspalkki

Ykkösosassa pelaaja joutuu vielä keräilemään terveyspaketteja, koska elämämittari on pilkottu neljään osaan. Energiat latautuvat takaisin vain yhden täyden neljänneksen verran eli jos viholliset tekevät enemmän vahinkoa, tarvitaan ensiapua nostamaan terveys seuraavaan neljännekseen.

Resistance 2 on päätynyt Call of Duty 4:stä tuttuun systeemiin, jossa osumat saavat pelaajan näytön punaiseksi - se on merkki siitä, että on päästävä suojaan. Suojassa vaara menee ohi ja pelaaja on taas täysin taistelukuntoinen.

Tästä seuraa, että pelaajan ei tarvitse varoa osumia aivan yhtä paljon, vaan taisteluissa on varaa rynniä ja ottaa vaikka vähän turpaan, kunhan henki ei lähde. Resistance Fall of Manissa on toki tylsää talsia takaisinpäin hakemaan terveyspaketteja, mutta juuri se saa välttämään turhaa riskinottoa.

3. Tallennuspisteiden sijoittelu

Ykkösosassa tallennuspisteelle selviäminen on riemunhetki, sillä niitä on ripoteltu kenttiin erittäin säästeliäästi. Kakkosessa mennään käytännössä yksi taistelu/muu skriptattu pätkä kerrallaan, eikä pisteeltä toiselle ole koskaan kovinkaan pitkä matka.

Jälleen en sano kumpi on oikea valinta. Toisaalta on todella turhauttavaa joutua pelaamaan uudestaan vartin mittainen vaikea osuus, toisaalta lähellä oleva checkpoint antaa aina itseluottamusta rynnäköidä seuraavaan taisteluun vähän takki auki. Rytmitys muuttuu, kun pelaaja punnitsee riskiä eri tavalla.

Sinänsä kumpikaan Resistance ei ole mielestäni klassikko, mutta molemmat ovat omalla tavallaan viihdyttäviä rymistelyitä. Ykkösosassa taktikointi on ajoittain mielenkiintoista, kun taas kakkosessa on pöljää Hollywood-actionin hurmosta, kun vastassa on pilvenpiirtäjän kokoisia skriptattuja örkkejä. Taistelu käydään paljon kapeampaa skriptiränniä pitkin.

Moninpelinä Resistance 2 on ekojen testien mukaan erittäin viihdyttävä. 60 pelaajan matsissa on aikamoista kaaosta, mutta kirjoitan siitä lisää mikäli innostun nettipeleistä enemmän.

Ykkösosaan nyt tarttuville huomiona, että saadaksesi DualShock 3 -tärinätuen on aloitettava kirjautumalla multiplayer-valikon kautta; peli ei automaattisesti osaa etsiä korjaustiedostoa.

Kakkososan pelaajille huomiona, että kannattaa kuunnella pelimaailmasta löytyviä radioita. Americanan keskellä “Radio USA, Philadelphian” reportteri Henry Stillman tarinoi yksin hävityksen keskeltä. Viskinhuuruiseksi nostalgiaksi ja katumukseksi hiipuva tarina on kuin kylmän sodan fantasiasta ydinsodan jälkeinen, yksinäinen radioääni.

No related posts.

Pelimaailma puolestaan on loppuvuoden pelivyöryn kourissa. Kyllähän sitä kokeilisi mieluusti Gears of War 2:a (Köpiksessä sitten, Aki?) tai Call of Duty: World at Waria, mutta kun tarjolla on niin paljon hyvää pelattavaa. Mirror’s Edge on mainio, mutta nyt vapaa peliaika on kulunut Left 4 Deadin parissa.

Pelin neljä kampanjaa esitellään leffajulisteina

Tähän mennessä en ole pelannut peliä, jossa kaiken pieleen meneminen olisi näin hauskaa. Iso osa hupia on, että neljän pelaajan selviytyjäjoukko ottaa turpaan tekoälyn ohjaamilta zombeilta mitä näyttävimmillä tavoilla. Pelin toiminnasta vastaava “AI Director” seuraa pelin intensiteettiä ja heittää kehiin lisää haastetta tai antaa pelaajille hengähdystaukoja sen mukaan, miten kokee draaman hyötyvän siitä.

Oma kokemus on, että yleensä “AI Director” kokee että paikalle pitää pamahtaa vielä yksi zombilauma.

En ole vielä kokeillut peliä tuntemattomien kanssa, mutta kaveriporukalla hupia riittää. Parasta on, että samoja kenttiä jaksaa tahkota kerta toisensa jälkeen, kun tavaroiden ja vihollisten paikat vaihtuvat.

Vakavin oppi on kuitenkin se, että zombileffoissa porukasta erkaantuvat tyypit eivät olekaan luonnottoman tyhmiä, vaan on liiankin helppoa päättää: “kun tässä on niin hiljaista, mä piipahdan poimimassa sen haulikon tuolta safe housesta sittenkin, odottakaa hetki”. Jokainen arvaa, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Aiempi NXE- ja Netflix-kirjoitukseni on herättänyt paljon kysymyksiä (ja pulmia niille, joilla kaikki ei ole mennyt putkeen monimutkaisessa asennuksessa). Omalta osaltani voin sanoa, että Netflix toimii yhä täydellisesti ja iPhonen “Instant Q++”-ohjelman avulla ei tarvitse edes proxyä jonon hallintaan.

Related posts:

1. Netflix ja Xbox 360 NXE: Näin se toimii Suomessa
2. Mitä pelaan tällä viikolla? Vko 43: NHL 09, betat

Tältä näyttää Raptr

Minut löytää palvelusta nimellä Lassi - lisää frendiksi.

No related posts.

What’s the catch? Se, että tätä palvelua ei tarjota sopimussotkujen takia eurooppalaisille. Luvattuun maahan pääsee kuitenkin ihmettelemään, jos jaksaa temppuilla, kunhan lompakossa on luottokortti ja Livessä kultatili Suomessa tai muualla maailmassa:

Mutta ärsyttäväähän tämä on. Miksi en saa taaskaan antaa rahojani leffa- ja tv-yhtiöille ilman tällaisen temppuradan käyttämistä, vaan joutuisin odottelemaan vuosikausia ennen kuin tällainen palvelu tulisi tarjolle Suomeen.

Kun laittomasta kopioinnista itketään ties missä valtion työryhmissä ja mietitään pakkokeinoja, kannattaisi ennemmin keksiä miten leffa- ja tv-yhtiöt saataisiin vakuuttumaan että tällaisella palvelulla tehdään Pirate Bay tarpeettomaksi Suomessakin. Vasta kun kysyntä on tyydytetty paremmin, laiton tarjonta hiipuu.

NXE:stä lisää seuraavassa postauksessa.

Related posts:

1. Peliblogit.com, vielä Netflixistä ja Left 4 Dead