Peliblogi - Playable.org

Fable 2 on melkein läpi (enää ostamatta Castle Fairfax, joka on pelin hitusen sydäntä särkevän satutarinan aito lopputavoite, pikkulapsen unelman toteutuminen), joten tässä muutama kommentti pelistä mukaan tarttuneista tunteista ja oivalluksista.

Älä lue enempää, mikäli haluat välttää spoilereita.

1) Kun pistät pelaajan valitsemaan, tee valinnasta merkityksellinen
Peter Molyneux on tajunnut, että valinta jota ei tee merkittävien asioiden välillä ei ole oikea valinta. Siinä missä Biowaren roolipeleissä vain päätät haluatko olla hyvä vai paha, Fable 2:ssa hyvyydellä on hintansa. Mikäli et uhraa viattoman henkeä, pelihahmoltasi kidutetaan pois kokemuspisteitä. Jos haluat pelastaa ansaan joutuneen nuoren naisen, joudut luovuttamaan hintana pelihahmosi korean ulkonäön ja jatkamaan vanhentuneena. Lopulta peliin pistetään koko perhe ja todella sattuvasti koko seikkailun ajan mukana seurannut lemmikkikoirasi.

2) Anna pelaajan tekojen todella vaikuttaa pelimaailmaan
Tämä on todella yksinkertainen juttu, mutta se tuppaa unohtumaan monilta roolipelien tekijöiltä. Fable 2:n tarina jatkuu vuosikausia, ja sinä aikana pelaajan valinnat muuttavat slummeja koreiksi pikkukaupungeiksi tai päinvastoin. Vaikka monesti kyse on teknisesti yksinkertaisesta asiasta, siitä irtoa sata vau-hetkeä enemmän kuin näyttävimmästä 3d-grafiikasta.

3) Kytke pelaaja osaksi pelimaailmaa
Aloin välittää Albionin pelimaailman kohtalosta, kun olin seikkailujen lomassa perustanut Bowerstonen kaupunkiin perheen, ostanut menestyvän majatalon ja muuttunut muiden asukkaiden juhlimaksi sankariksi. Kun minusta tulee osa maailmaa, siitä tulee myös osa minua - yksinkertaista, mutta fiksua suunnittelua.

Näillä aseilla Fable 2:sta tuli tähän mennessä vuoden suosikkipelini. On myös hitusen helpottavaa huomata, etten ole pelin ainoa fani: rohkean kokeellinen roolipeli kipusi myös Yhdysvaltain pelimyynnin ykköseksi lokakuussa. Toivottavasti se rohkaisee muitakin kokeilemaan miten pelaaja otetaan paremmin osaksi tarinaa.

No okei, ei ihan suoraan pelistä, mutta tulevan Prince of Persian trailerin taustamusiikki pakotti käyttämään Shazamia (iPhone-softa, joka nauhoittaa pätkän ympärillä soivaa musaa ja tunnistaa sen) ja ostamaan levyn iTunesista.

Pelikin vaikuttaa lupaavalta, mutta taustalla soivasta Breathe Mestä pidän vielä enemmän:

Hyvän uuden musiikin löytäminen on aina mukavaa, ja tähän asti sitä on tarjoillut lähinnä EA:n taustamusavalinnat. Toivotaan että osaava lisensointi yleistyy.

Takana kiireinen alkuviikko (USA:n presidentinvaalien seuraaminen läpi yön on rankkaa, lisäksi kaksi päivää kehityspäivillä), mutta tässä pikainen päivitys pelirintamalta.

Viikonlopun Digiexposta jäi mieleen (kaikki loistavien kavereiden ja tuttujen lisäksi, tietysti) kaksi huippukohtaa. Vähemmän yllättävä oli Gears of War 2, joka toimii loistavasti ja antaa ulkoasullaan vielä enemmän oikeutta Cliffy B:n “destroyed beauty”-visioille. Peli ilmestyy tällä viikolla, ja se tulee pelattua läpi ainakin co-opina.

Mirror’s Edge tarjoilee samaa fiilistä kuin 1990-luvun alun suosikki Cyberpunk 2020, tosin päivitetyllä estetiikalla: yhdistelmä terästä, lasia ja kirkkaita perusvärejä toimii hyvin. Pelihahmon silmistä kuvattuun actioniin on muutaman sekunnin ajan hankala orientoitua, mutta sitten homma alkaa rullata.

Demon saa ladattua myös Xbox Livestä ja PSN:stä, joten ainakin testata kannattaa. Minulla tämä meni ostoslistalle, ja uusimmassa Pelaajassa Janne Pyykkönen taisi antaa pelille 8/10 - saman kuin lehti tarjoili Fallout 3:lle.

Mutta parasta tällä hetkellä on tietysti Barack Obaman presidenttiys. Sen kunniaksi NeoGAF-foorumeilta lainattu animoitu GIF:

Pelinä (ja sisältönsä puolesta poliittiselta tajultaan) pahaksi pettymykseksi osoittautunut Mercenaries 2 yllättää tarjoamalla pelaajille uuden näkökulman presidenttiehdokkaaseen (ja siihen ikävämpään varapresidenttiehdokkaaseen).

Pian julkaistava ladattava sisältö tuo pelihahmoiksi Barack Obaman ja Sarah Palinin näköiset sankarit.

Tämän katsomisesta on hyvä aloittaa perjantai, kun Yhdysvaltain vaaleihin on jäljellä neljä päivää.

edit (lisäys): Kaverini Mikko (kiitos!) huomautti, että Obama on puolestaan ollut pariin otteeseen kriittinen videopelien suuntaan. No, pikemminkin kommentoinut että vanhempien tulisi ottaa vastuuta ja katsoa että lapset eivät vain istuisi television ja konsolien ääressä, ja uudessa äänestysmainoksessaan todennut että peliohjaimella ei tehdä historiaa…

edit 2 (lisäys): Ja toinen Mikko (kiitos!) vinkkasi Facebookissa, että Saint’s Row 2:n trailerissa Obama ja McCain pistävät yhdessä Stillwaterin kaupunkia päreiksi:

Hukkasin juuri tunnin verran tehokasta peliaikaa pelaamalla Fable 2:n verkkosivuston minipelit (kananpotkimista ja ykkös-Fablen tarinan kertaavan animaation) läpi, jotta sain itse pelissä mystisen arkun auki.

Kaikkiaan urakasta saa palkaksi pikkuhupin lisäksi 500 kultapalaa (alussa ihan hyvä summa), kanapuvun, sankarinuken (jolla kuulemma voi hankkia jonkun Achievementin), tatuointikamaa ja ilveilykirjan.

Jos pelejä mielii pelata, täytyy se tehdä Fable 2:n englanninkielisellä sivustolla ja muistaa kirjautua omilla Live-tunnuksillaan.

Peliarvostelut ovat piinaavia: juuri eilen pääsin sanomasta, että olen varovaisen skeptinen Fallout 3:n suhteen.

Nyt Eurogamer.net pamautti sillekin arvostelussa 10/10 pistettä - siis arvosanan, jonka olen jo tunnustanut vaikuttavan vahvasti asenteisiini.

Backlog, taas se alkaa kertyä…

Pakko tulla hehkuttamaan: Little Big Planetin palvelimet avattiin juuri ja pääsin ensimmäistä kertaa katsomaan, mitä toiset käyttäjät ovat tehneet.

Aivan uskomatonta: Media Molecule on luonut täydellisen alustan, jolla ihmiset voivat julkaista omia tasohyppelyitään ja jakaa niitä Youtuben tapaan toisten pelaajien kanssa.

Olen täysin vaikuttunut. Little Big Planet on vähintään yhä suuri oivallus kuin Wiin ohjaussysteemi. Peli 2.0 on täällä!

Tästä se taitaa alkaa, syksyn pelitulva. Joka viikonloppu seuraavan puolentoista kuukauden ajan ilmestyy vähintään yksi peli, jota pelaisi mielellään, kun vain ehtisi. Backlog-sana esiintyy usein pelifriikkien keskusteluboardeilla: kaikki ne hyllyssä odottavat, valmiiksi ostetut hitit, joita pelaa “sitten kun on aikaa”.

Tänä vuonna olen päättänyt, etten kerrytä valtavaa backlogia. Vaikealta tuntuu: Fable 2 ilmestyi viime perjantaina ja sitä olisi tarkoitus tahkota tällä viikolla. Mutta sitten jonossa on ainakin demon perusteella vakuuttava Valkyria Chronicles PS3:lle, joka tuntuu olevan pitkästä aikaa freesi tulokas strategisten japaniroolipelien sarjaan.

Ja niin, sitten olisi jo kaupoista löytyvä Far Cry 2 (osaako joku kommentoida onko laatu sitä mitä odotettiin?) ja tietysti Fallout 3, josta aion kyllä odottaa liutaa arvosteluja ennen kuin uskallan uskoa, että klassikkosarja selviäisi kymmenen vuoden harppauksesta.

read more…

Argh, hävettää! Pure on matalaotsaisinta viihdettä pitkään aikaan: päristelyä mönkijöillä “Sormusten herran maisemissa”, kuten vaimoni Kirsi sitä kuvasi. Mutta Xbox 360 -versio rullaa niin sujuvasti ja pelin ympäristöt ovat niin huikean näköisiä, että paljon voi antaa anteeksi.

Tämä peli on nimittäin uuden sukupolven SSX, jos nyt mönkkärijunnteilua kehtaa verrata lumilautailuun. Pelaamisessa on joka tapauksessa samaa vauhtia ja temppuilu yhtä hauskaa. Ottaisin kuitenkin mieluusti tästä version, jossa lasketeltaisiin pöristelyn sijaan, varsinkin jos vuoristoista saisi yhtä tyylikkäitä kuin Puren maisemista.

Jotta totuus ei unohtuisi, tässä yksi kipale Chevyn vanhasta Tahoe-mainoskampanjasta, jossa käyttäjille annettiin valta käyttää ääliömaastureiden kuvastoa omilla teksteillään:

Minkäs sille voi: vaikka kuinka yrittäisi olla katsomatta numeroita, peliarvostelun pisteillä on omituinen taika. Avasin tänään Eurogamerin Fable 2-pelin arvostelun ja siellähän se oli: 10/10.

Eurogamerin lisäksi samaa voimaa on kahdella muulla pelimedialla: Edgellä ja Pelaaja-lehdellä. Innostukseni Little Big Planetiin pomppasi, kun jälkimmäiset antoivat sille täyden kympin. Halon hommasin aikanaan vain Edgen täyden kympin siivittämänä.

read more…